Se on täällä taas - joulu. Viime vuosina joulu on yllättänyt, vaikka sitä mainostetaan jo marraskuusta asti (lähikaupassa oli jouluvalikoima esillä jo lokakuusta...). Kuitenkin, kaikkien jouluvalojen ja jouluhässäkän keskellä tajusin vasta tänään, että kappas, huomennahan on joulu.
Rakastan joulua. Olen täysin valmis kuuntelemaan joululauluja jo marraskuussa, ja joululahjat mietin tarkkaan. Kuitenkin, vihaan sitä kiirettä ja ruuhkaa. Kulutushysteria on aivan hirveätä, ja yritänkin aina ostaa lahjat kerralla: yritän välttää koko joulukuun kauppakeskuksia, niiden jonoja ja järkyttävää musiikkia. Vihaan All I Want For Christmas Is You:ta palavasti, ja arvatkaapa mitä? Se soi joka ikisessä puodissa. (Kävin Kappahlissa sovittamassa housuja sunnuntaina. Siellä soi tämä kirottu biisi Justin Bieberin kera. Juoksin melkein ovesta ulos huutaen).
Joulu on minulle sekä perheen kanssa olemisen juhla että hengellinen juhla. Tänä vuonna olen ravannut joulun alla kirkossa enemmän kuin edellisinä vuosina, ja uskolla on ollut yhä enemmän merkitystä nyt jouluna. Joulu on kuitenkin tuntunut tänä vuonna oudolta ja kaukaiselta. Se ei ole ulottanut itseään pieneen opiskelijakämppääni, vaikka omistankin pikkuriikkisen muovikuusen. Ennen loman alkua leivoin pipareita ilman muotteja sekä joulutorttuja, jotka poltin uunin ulkopuolella - se on mahdollista. Kauneimmat joululaulutkin on tullut veisattua kolmessa kirkossa. Joulu ei kuitenkaan ole tuntunut samalta, mitä se ennen on ollut. Vaikka olenkin ollut jo lähes viikon lomalla kotona Tampereella, joulu tuntuu silti kaukaiselta käsitykseltä. Kotona tuoksuu joulu, ja kuusi on koristeltu, mutta olo ei ole niin jouluinen, kuin haluaisin.
Oivalsin viime vuonna, että joulukäsitykseni pitää muuttua: en ole enää lapsi, joka innolla odottelee lahjoja. Etenkin nyt, kun asun omillani Helsingissä, jossa joulu ei tuntunut lähestyvän tenttiahdistuksen ja loputtomien opiskelutuntien takia. Minun täytyy vain yksinkertaisesti saada uusi asenne joulua kohtaan. En tiedä vielä millaisen haluan tai millaisen tarvitsen, mutta jostakin se on löydettävä. Joulu on rakas ja tärkeä juhla, ja haluan sen olevan ihanan suuri jatkossakin, myös näin aikuisena.
Kuitenkin, minusta löytyi tänään se pieni joulumieli, kun näen koristellun kuusen, jossa roikkuu USA:sta ostettu, aivan järkyttävän glitteröivä ja mauton bilepukki. Kyllä, se hirvitys tuo aina joulumielen. Jopa Tampereen kaupungin orvon kalteva kuusi ei tuntunut niin kamalalta, kun tulin lomalle. Tarvitsin lomaa; tarvitsen joulua. Muuten en jaksa keväällä opiskella.
 |
| Tämä hirvitys on siis bilepukki. Huono kännykkäkuva, mutta halusin demonstroida. |
Hyvää ja siunattua joulua kaikille<3
-Iiris
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti