torstai 23. heinäkuuta 2015

Miltä tuntuu (ihana Viitasen Piia)

Onko joku teistä kuunnellut Viitasen Piiaa? Toivottavasti, todennäköisesti, ehkä? 

Minä olin ystävän ja ystävän ystävän kanssa kuuntelemassa Viitasen Piiaa huhtikuussa Kannelmäessä, ja tajusin, että olen kokonaan unohtanut kertoa, kuinka ihanaa oli se. Tuossa äänessä ja olemuksessa on jotakin aitoa ja konstailematonta, ja oikeasti vähän kadehdin sitä, että joku pystyy nykyäänkin pitämään  uskottavasti pitkiä hameita ja romanttisia pitsipaitoja niin kuin pappilan tyttäret sata vuotta sitten. Lauluissa on pinnan alla aika roimasti hengellisyyttä (ainakin minun tulkitsemanani). Lauluissa on jotakin omakohtaista ja koskettavaa. Joskus tuntuu, että ne voisivat olla minun omasta kynästäni (jos siis osaisin tehdä lauluja). Tuntemattomalle Ainolle saa ajattelemaan ukkia, joka vietti sodassa nuoruusvuotensa - nämä samat vuodet, joita minä nyt elän. 





(Kuva täältä.)

Terveisin Loma-Anne.
(Huomenna Partaharjulle pitämään isosteniltoja sadoille nuorille. Apua. Ensi viikolla takaisin töihin.)

2 kommenttia:

  1. joo, oijoijoijoijoii Viitasen Piiaa ja sata sydäntä.

    Terveisin ripari-Emilia, joka lähettää kans tsemppiterveisiä rakkaalle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on nyt kyllä ihan turhan myöhään kommentointia, mutta sydämiä sinne, minne ikinä. <3

      Poista