keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Terveiseni Arkadianmäelle

Viikkoni alkoi ihan hyvin. Hyvä viikonloppu takana, aurinko paistoi ja kevät oli vihdoin tullut. Maanantaina oikein hymyilyttti koko ajan.

Hymy ei kuitenkaan eilen ollut kauhean herkässä opintotukiuudistuksen takia. Minua oikeastaan raivostutti. Vaikka olenkin vasta ensimmäistä tutkintoani suorittava fuksi, huoli iski.

(Tässä linkki aiheeseen, jos joku ei jo tiennyt)

Olen jo tiennyt pitkään, että minusta tulee pappi. Siksi opiskelenkin teologiaa. Vaikka opiskelu onkin raskasta ja olen kokenut jo vähän yli puolen vuoden sisään monta kriisiä, tiedän sydämeni pohjassani haluavani olla pappi. Karu totuus on kuitenkin se, että tällä hetkellä papit eivät työllisty. Kun hamassa tulevaisuudessa valmistun, on hyvinkin todennäköistä, etten saa työpaikkaa seurakunnasta. Aion todellakin yrittää, koska tämähän on unelmani, mutta joskus haaveet eivät toteudu. Olenkin varautunut siihen: jos en saa töitä valmistuttuani, hankin toisen tutkinnon, esimerkiksi sosionomi-diakonin pätevyyden.

Uudistuksen myötä tämä on epätodennäköistä. Eihän sitä uskalla opiskella, jos ei ole varaa elää! Saatan, kuten moni muukin, jäädä yhden tutkinnon loukkuun, jossa on vain pätkätöitä ja työttömyyskassaa. Miksi valtio ei innosta meitä opiskelemaan ja siten työllistymään? Miten tämä oikeasti voi olla säästö?

Olen kiitollinen siitä, että maassani on ilmaista opiskella. Mistä tahansa taustasta tuleva voi opiskella, kunhan motivaatiota ja intoa riittää. Parastahan on, että meille maksetaan opiskelusta! Kuinka monessa maassa tehdään niin? Suomen korkeatasoinen sekä ilmainen koulutus on aivan loistava vientituote. Voimme mainostaa, että hei, katsokaa, meillä asiat ovat näin ja sehän toimii. Uudistus vie pois osan tästä imagosta, siitä koko elämän kestävästä opiskelusta sekä uuden löytämisestä. Suomalaisen täytyy näemmä tietää jo liian nuorena, mitä haluaa tehdä koko elämänsä. Ja jos sieltä alalta ei työllisty, niin voi voi. Työttömyyskassalle siitä.

En pidä Suomen eduskuntaa niin kamalana kuin moni muu. He usein pyörivät ympyrää sekä vain nahistelevat keskenään, mutta sellaista demokratia on. Voittaa ainakin minun mielestäni diktatuurin. Mutta ihan oikeasti, harva pystyy opiskelemaan pappa betalar -meiningillä. Säästöjä pitää tehdä tiukassa taloustilanteessa, mutta eikös meille opiskelijoille joskus luvattu, että siihen opintotukeen ei kosketa? Vai muistanko väärin?

Kiukuttaa. Ahdistaa. Ärsyttää.

Tiedän myös ketä en aio äänestää kevään eduskuntavaaleissa.

Olen tässä hetkessä siis Alan Rickman.


- Iiris

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti