Me käymme joulun viettohon (niin maisin miettehin)

Viime päivinä olen ostanut paahdettuja suolapähkinöitä, liivatelehtiä, aprikoosihilloa, leivontasuklaata, säilykekirsikoita, mantelimassaa, maustamatonta tuorejuustoa ja monta muuta asiaa, joita en yleensä ostoskoriini kaupanhyllystä nostele. Käyttänyt satoja euroja joululahjoihin. Olen asetellut piparkakkutaikinaa irtopohjavuoan pohjalle ja kaatanut makaroneja painoksi päälle; jännittänyt uunin edessä, onnistuuko marmoroidun karpalo-juustokakun piparkakkuinen pohja vai ei. Olen koristellut piparkakkuja erilaisilla strösseleillä ja helmillä harmitellen, ettei niistä tule tarpeeksi kauniita. Samalla veljeni on vannottanut, etten koristele kaikkia, koska ei niitä voi silloin syödä. Olen etsinyt satiininauhaa suurille ranskanpastillein koristeluille piparisydämille ja pyytänyt isää ostamaan konjakkia jouluhalon kuorrutetta varten. Jutellut äidin kanssa, minkä muotoisia joulutorttuja meidän pitäisi tehdä. Yhtä aikaa olen sekä miettinyt yltäkylläisyyttä että pyrkinyt täydelliseen jouluun.

Kuva vuosien takaa: jouluaaton aatto 2010.

Samalla, kun ostoskeskukset täyttyvät jouluostoksiaan tekevistä ihmisistä, puhutaan joka ainoa vuosi joulustressistä. Ehditäänkö siivota? Tehdä laatikkoja ja paistaa kinkku? Hankkia kaikille mieleiset lahjat? Samalla mietin, takaavatko siisti koti tai täysi joulupöytä täydellistä joulua. Kinaanko veljeni kanssa silti turhista asioista, heitetäänkö joulupöydässä jokin typerä kommentti jouluevankeliumista (tuleeko se minun omasta suustani)? Eikö joulu ole kuitenkin enemmän mielentila kuin onnistuneiden lahjahankintojen, hyvän ruoan ja järjestelyjen summa?

Lohduttavaa on kuitenkin se, että joulu voi tulla kummankin kaltaiseen kotiin: kotiin, jossa kaikki on täydellistä, mutta todellinen valmistautuminen jäänyt – ja siihen kotiin, jossa joulu on pelkkä mielentila. Jumala ei kavahda keskeneräisyyttä, oli se sitten maallista tai hengellistä. Luo köyhän niin kuin rikkahan saa joulu ihana. Kysymys vain kuuluu, kumpi koti on todellisuudessa rikas ja kumpi köyhä? 

Anne